Kommentti Pekka Parkkisen analyysiin YP 1/2009:ssa

J.P Roos

Pekka Parkkinen on kirjoitellut ansiokkaasti eläkepommin ongelmattomuudesta ja nyt hän puuttuu yleisempään ongelmaan työllisten osuuksista ja määristä tulevaisuudessa. Jutun perusviesti on helposti ymmärrettävä: työllisiä tulee edelleen olemaan liikaa eikä työvoimapulaa tule. Mutta tätä viestiä sotkee hieman huolimaton esitystapa ja lopussa täydellinen ajatuskömmähdys. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Parkkisen mukaan täytyy erottaa toisistaan työikäinen väestö ja työlliset. Suomessa oli Parkkisen tietojen mukaan vuonna 2008 2,5 miljoonaa työllistä. Hän piilottaa työllisyysasteen myöhempään sivulauseeseen (70,6 %). Se, että korkeammalla työllisyysasteella saisimme laskevalla työvoiman määrälle huomattavasti korkeamman työllisten lukumäärän on tietysti itsestäänselvyys, mutta hyvin epävarma. Työllisyysaste saattaa merkittävästi laskea tulevassa suhdannetilanteessa.

Se, missä Parkkinen menee mielestäni täysin metsään, on vertailu edelliseen ja tämänhetkiseen lamaan. Hänen mielestään Suomi on nyt todella hyvässä kunnossa ja lisäksi meillä on vielä euro, kun aikaisemmin kärsimme vahvan markan politiikasta. Ennen siis kilpailukyky oli heikko kun nyt se on muka tosi hyvä.

Kysymys kuuluu: miten nämä kaksi tilannetta oikein eroavat toisistaan?

Ahon hallitus kiinnitti markan ylikorkealla kurssilla silloiseen euron edeltäjään. Lopputulos oli katastrofi. Nyt Suomi on sidottu euro-nimiseen valuuttaan, jonka arvo suhteessa dollariin tai puntaan tai kruunuun on jo aivan liian korkea ja heikentää kilpailukykyämme merkittävästi. Euroalue on liian korkean kurssin takia vapaassa pudotuksessa. Lisäksi euroalueen sisällä on merkittäviä vajetalouksia (joihin Suomikin on liittymässä), jotka siis heikentävät koko euroalueen tilannetta. Kilpailukyvystämme euroalueen sisällä ei ole hyötyä, ja sen ulkopuolella emme ole kilpailukykyisiä. Jos meillä olisi oma, vapaasti liikkuva valuutta, niin ne kärsisivät jotka olisivat ottaneet valuuttalainaa ja tuontitavaroiden hinnat nousisivat, mutta toisaalta meillä olisi hyvä kilpailukyky. Ja ehkä merkittävästi pienempi työttömyys.

J.P Roos